etusivu sähköposti jalostusorit siitostammat kasvatus myytävänä 
| VIRALLINEN NIMI | Poltergeist PB | SUKUPUOLI | ori |
| ROTU | Hannover | SÄKÄKORKEUS | 174 cm |
| SYNTYNYT & IKÄ | 5.9.07 (VHKR) | REKISTERINUMERO | VH-33220 |
| KOULUTUSTASO | ko int II, re 110 cm | PAINOTUS | kouluratsastus |
| OMISTAJA | Erkki, Weybridge | KASVATTAJA | Skurvash |
Kuinka lieneekään niin hienoluonteisista vanhemmista syntynyt niinkin kiivasluonteinen varsa kuin Poltergeist? Mikäli uskoisin pahoihin henkiin, väittäisin sellaisen tulleen riivaamaan orin emää, Wayfaereriä, synnytyksen hetkellä. Mutta koska pahat henget ovat minulle tuntematon käsite, oletan sisukkuuden ja vahvan temperamentin periytyneen kaukaa ulkomaalaisen suvun sopukoista.
Pepe on oriksi todella herkkähipiäinen. Harjata ei oria saa liian kovalla harjalla tai lujaa painaen, muuten alkaa häntä pyöriä, kaviot tömistä ja korvatkin vetäytyvät tiukasti niskaa pitkin. Siksipä tämä ori pelottaakin monia kokemattomampia hoitajia, varsinkin kun se yrittää kaikkensa saadakseen itsensä näyttämään suuremmalta kuin todellisuudessa on. Satula täytyy orin selkään laittaa äärimmäisen varovaisesti. Asiaa vielä entisestään vaikeuttaa se, että Pepe pyörii ja hyörii, väistelee satulaa ja vilauttelee hammaskalustoaankin kun hoitaja satulan kanssa lähestyy. Pepen tavat tunteva hoitaja hoitaakin Pepen aina karsinassa ja sitoo sen melko lyhyelle narulle niin ettei ori pääse lyttäilemään hoitajaa seinään tai muuta mukavaa. Kun satulan lopulta saa orin selkään nostettua, pitää toimia ripeästi mutta varoen ja hellästi. Satulavyö pitää kiinnittää ennen kuin Pepe kiepauttaa satulan selästään maahan, mutta jos mahavyön kiristää liian nopeasti, kovakouraisesti tai niin että se nipistää herran ihoa kipeästi, saa taas hoitaja katsella kellertävää hampaistoa ja kuunnella kavioiden pauketta joko karsinan seinässä tai lattiassa. Loimen kanssa täytyy toki olla yhtä varovainen, samoin ori käyttäytyy kun mitä tahansa sen selkään laitetaan.
Ei ole kovinkaan vaikea arvata, että pinteleiden tai suojien laitto, kavioiden puhdistus tai kengitys ei ole herkkua Pepen kanssa. Pintelit pitää osata kiepittää orin jalkoihin nopeasti mutta tarkasti ja ilman ryppyjä, suojat pitäisi saada oikealle kohdalle jalkaan samalla kun jalat suorittavat jumppaliikkeitä ylös, alas, taakse, eteen ja sivuille. Ei aivan mahdoton tehtävä, mutta melkein. Asiaa vaikeuttaa vielä sekin, että Pepe ei siedä turhaa pomottelua, vaan tuntuu siitä vain tulistuvan. Toki orille pitää näyttää kuka määrää, mutta mitä vähemmän orin kanssa tarvitsee rähinöidä, sitä parempi. Kavioiden puhdistukseen tarvitaan roppakaupalla kärsivällisyyttä, rutiinia ja voimaa. Ori nykii koko ajan puhdistettavaa kaviota takaisin maan kamaralle, yrittää useimmiten hyppiä hoitajan päälle ja etukavioita puhdistettaessa vähän näykkii hoitajan selkää tai takapuolta. Ärähdys orille on paikallaan jos se yrittää kovinkin vaarallisia temppuja, mutta orin kanssa on varmempi, joskaan ei lainkaan helpompi, pelata kehujen kanssa - kehut Pepe kyllä tunnistaa, ja saattaa jopa oppiakin niistä jotain.
Millä tahansa tavalla liikutettaessa Pepe on, kuten arvata saattaa, energinen ja eteenpäinpyrkivä. Talutettaessa se alkuun yrittää repiä taluttajaa kauniiden tammojen tai tappelukavereina toimivien orien luo, mutta jos alkuun ottaa orin kanssa vähän kunnioitusharjoituksia (peruutusta, raipan kanssa pohkeenväistöjä maasta käsin) niin talutus sujuu paljon paremmin kuin silloin, jos vain tallista lähdetään suoraan kohteeseen taluttajan uskoessa pystyvänsä oria pitelemään. Pepen perustalutusvarusteisiin kuuluvat vähintään nahkariimu ja turvan ympäri ja suun kautta kiepautettu riimunnaru sekä pitkähkö raippa. Raippaa ei suinkaan käytetä orin pieksemiseen silloin kun se käyttäytyy oikein huonosti, vaan se herättää orissa kunnioitusta ja saa sen muistamaan kuka on pomo.
Ratsuna Pepe ei alkuun ole ollenkaan sen kuuliaisempi kuin hoidettaessakaan. Alkutunnista ratsastajan paino satulassa on sietämätön juttu, joka pitää saada pois keinoja kaihtamatta. Siksipä ratsastajan kannattaakin varautua (mieluiten raipan kanssa) pystyyn hyppimisiin, pienehköihin pukkeihin ja täysyllättäviin sivuloikkiin. Näiden lisäksi Pepe saattaa yrittää rynniä eteenpäin kovallakin vauhdilla, tai sitten tanssahdella korkein raviaskelin ja puhista kauhistuneena jokaiselle kentän vieressä näkyvälle tutullekin esineelle. Pystyyn hyppimiset yritetään tietysti kitkeä orin tavoista pois, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty - varsinkin Pepen ollessa kyseessä. Kun ori sitten kuitenkin hyppää pystyyn takajaloilleen, kannattaa heti ratsastajan lämäyttää raipalla lautasille. Orin herkän hipiän tietäen herra lopettaa kyllä hyppimisen siihen, mutta koska Pepe kokee ratsastajan kohdelleen häntä kovastikin kaltoin ja äärettömän kovakouraisesti, alkavat pukkisarjaesitykset. Ne tosin saa kuriin rennolla ja herkällä ratsastuksella ja sillä, että käskee oria reippaasti eteenpäin, kuitenkin alkukäyntien aikaan käynnissä, ja järjestää orille muuta tekemistä - kiemurauria, voltteja, kahdeksikkoja.. Temponvaihdoksia on turha yrittääkään vielä alkutunnista, vasta sitten kun Pepe on saanut purettua energiaansa ja kiukkuaan muihin aktiviteetteihin, jotka ovat vieläpä ratsastajan järjestämiä.
Pepeä täytyy aina ratsastaa niin herkillä avuilla kuin ikinä pystyy. Pohjeavuksi riittää höyhenenkevyt hipaisu, Pepen mielestä ilmiselvä pidäte on jo kun ratsastaja vähän tiukentaa otettaan ohjista ja joka ikisen pienenkin takapuolen lihaksen värähdyksen ori tulkitsee painoavuksi. Mikäli ratsastaja alkaa kiskomaan ohjista, mäiskii oria pohkeilla puhumattakaan reippaasti istuinlihasten käytöstä, jännittyy Pepe selvästi. Tokihan se myös tottelee ratsastajaa, siis loikkaa monta metriä sivulle päin, peruuttaa vähintään kymmenen metriä taaksepäin tai ampaisee eteenpäin kuin ammuttuna. Silloin ratsastaja saa syyttää vain itseään siitä että saa yrittää koko lopputunnin taas laittaa oria järjestykseen ja rentouttaa sitä takaisin siihen tilaan, mihin herra rauhoittuu alkuriehuntojensa jälkeen kärsivällisen ja herkän ratsastajan komennossa.
Kun Pepen saa alkupompinnan jälkeen rentoutumaan ja rauhoittumaan sekä kuuntelemaan ratsastajaa kunnolla, on herra aivan loistava ratsu. Pepen herkkyyden ansiosta ei ratsastajan tarvitse käyttää lähes lainkaan näkyviä apuja, mutta toisaalta ratsastaja joutuu koko ajan tekemään töitä - Pepe ei asetu, taivu, pidennä askeltaan tai ota yhtäkään sivuaskelta ilmaiseksi. Ratsastajan täytyy koko ajan pitää huomionsa ratsussaan Pepellä ratsastaessaan - jos ratsastajan keskittyminen herpaantuu, huomaa Pepe sen helposti ja käyttää tilaisuuden hyväkseen alkaakseen kyttäillä ja säikkyä ympäristöään. Kunhan ratsastaja vain tekee töitä, työskentelee myös Pepe kunnolla ja keskittyneesti.
Pepe on perinyt loistavat askellajinsa vanhemmiltaan. Sen käynti on pitkää, matkaavoittavaa ja keinuvaa, ei ollenkaan mitään raskasta laahustusta. Ravi orilla on lennokas, ja tottumattomilla onkin hiukan vaikeuksia istua harjoitusravissa kunnolla - mikä taas vain pahentaa tilannetta, Pepe kun ei siedä mitään heilumista tai pomppimista satulassa. Pepen ravi on myös erittäin näyttävää, ja erityisesti ravilisäykset ovat jotain mikä jokaisen, joka ylipäätään orilla pystyy ratsastamaan, pitäisi kokea. Se nimittäin venyttää askeltaan todella hyvin ja joustavasti, kantaen samalla itsensä hyvin muodossa ja työskennellen takajaloillaan voimakkaasti. Pepen laukka on aktiivista ja erittäin reipasta, pitkäaskelista ja keinuvaa. Laukassakin ori kantaa itsensä hyvässä, tiiviissä muodossa, kykenee kokoamaan itsensä todella lyhyeksi ja lisääkin laukkaa lennokkaasti ja hyvin venyttäen kunhan ratsastaja vain osaa pyytää.
Kouluratsastukseen Pepellä on todella hyvät lahjat, paljolti vanhemmilta perityt. Sen lisäksi että ori on herkkä ja reagoi pienistäkin avuista sekä omaa erinomaiset askellajit, orilla on myös hyvä tasapaino eikä se jännitä turhia - kunhan ratsastaja ei jännitä ja hötkyile, siis. Ori on myös taipuisa ja esimerkiksi kiemuraurat se suorittaa hienosti asettuen, taipuen ja suoristuen. Laukanvaihdot ovat todella lennokkaita ja Pepe innostuu niistä - joskus sitä saa pidelläkin reilummin kun on enemmän laukanvaihtoja harjoiteltu. Pohkeenväistöt, avo- ja sulkutaivutukset sekä taka- ja etuosakäännökset sujuvat orilta kuin vettä vain, ratsastajan pitää tosin huolehtia että Pepe varmasti pysyy suorana tarvittaessa eikä kiemurtele - eteenpäin liikkumisesta ratsastajan ei tarvitse todellakaan huolehtia!
Pepellä on potentiaalia esteillekin, tämänkin se on selvästi perinyt vanhemmiltaan, jotka hyppäävät jopa yli metriä. Esteillä ratsastajan täytyy tehdä töitä vieläkin enemmän kuin tasaisella työskenneltäessä - lähestymisissä Pepe vaatii että ratsastaja istuu täydellisen rauhassa ja heilumatta satulassa, mutta lisäksi ratsastajan pitäisi myös huolehtia tähtäämisestä keskelle estettä sekä askelten sovittamisesta. Pepe nimittäin innostuu usein esteistä niin, että kaahottaisi yli mistä vain kentälle ilmestyneestä hökötyksestä mistä kohdasta ja miten päin vain. Valitettavasti loistava tasapaino, hieno hyppytekniikka ja kyky kääntyä vaikka kolikon päällä eivät vielä luo täydellistä esteratsua - muutoinhan Pepe olisi sellainen! Esteratsulta vaaditaan nimittäin myös selväpäisyyttä ja tiettyä rauhallisuutta, joita Pepeltä ei kyllä estekentällä löydy. Kun estekorkeudet pysyvät noin metrissä, voi Pepen kanssa hyvinkin hypätä ratojakin, mutta sitä suuremmilla estekorkeuksilla laji alkaa mennä niin vaaralliseksi ettei kannata edes yrittää. Parempi pitäytyä ainakin kilpa-areenoilla ihan vain kouluaitojen sisäpuolella..
Voinee arvatakin, että maastossa Pepen lempipuuhaa on kyttäillä ympäristöä ja pienenkin tekosyyn turvin kavahdella, loikkia sivulle ja steppailla sivuaskelilla tietä edestakaisin. Maastoon Pepe siis tarvitsee rauhallisen ja mieluiten tutun ratsastajan, joka ei menetä tasapainoaan missään tilanteessa - kun sen nimittäin kerran menettää, on Pepen reaktio sellainen että ratsastaja luultavasti löytää itsensä nieleskelemästä maankamaran pölyä ja lopulta Pepen tallin pihasta machoilemasta tammoille. Laukkapätkillä Pepe innostuu kovasti, ja erityisesti jos pieniäkin esteitä, kuten ojia tai ikivanhoja nuukahtaneita kiviaitoja, on tiedossa laukkareitin varrella. Niiden yli Pepe hyppii aina mittavilla loikilla! Veteen oriherra ei tahtoisi kastaa kavionpäätäkään. Jo pelkkä pieni vesisadekin saa orin muljauttelemaan silmiään ja huiskimaan häntäänsä, mutta jos ratsastaja erehtyy menemään Pepen kanssa uimaan, saa hän pikakastelun Pepen jäädessä rannalle katselemaan.
Kilpailuissa Pepeä kannattaa verrytellä todella pitkään ennen varsinaista suoritusta, niin että mainitsemani alkupomppuilu ja riehuminen saataisiin loppumaan ennen radalle menoa. Pepe nimittäin käyttäytyy aivan samoin kotona kuin vieraassakin paikassa, se ei kisoissa jännitä tai hötkyile mihinkään yhtään sen enempää kuin kotonakaan - toisaalta se ei ole myöskään yhtään rauhallisempikaan. Onhan herralla toki kisapaikoilla enemmän hirnuttavaa ja tutustuttavaa, yleensä kauhisteltavaakin, kuin kotona, mutta kaikki toiminta pysyy kuitenkin ihan normaaleissa mitoissa. Siis Pepelle normaaleissa..
© Luonteesta kiitos Amar
KRJ III, YLA 3 |
|||
KRJ IV |
|||