Vaapukan Takku
LuonnekuvausTakku on saapui meille melkein heti vieroituksensa jälkeen, sillä Takku oli alunalkaenkin tilausvarsa. Takku on aina herättänyt paljon huomiota missä ikinä onkaan vaikuttanut. Kukapa ei olisi rakastunut hyvätapaiseen oriiseen, jota komisti kolme vitivalkeaa sukkaa ja veikeä läsi vaaleanpunartavan turvan kera, puhumattakaan upeasta linjautumasta. Takku oli tähti jo syntyessään!Takku on ratsain varsin rauhallinen, toisinaan jopa laiskahko, mutta esteillä se elävöityy hieman ja saattaa päästellä joitakin ilopukkejakin. Takku on melko kevyt ratsastaa, vaikka joskus laiskimpina päivinä tuntuukin, että se olisi ihan tahmassa koko hevonen, eikä työskentelystä tahdo tulla oikein mitään. Yleensä piristysruiskeeksi riittää pieni poikkeaminen maastossa ja johan Takultakin löytyy tarvittava määrä energiaa. Takku on melko pystypäinen hevonen, eikä oikein tahdo asettua muotoon, ennen kuin on kunnolla lämmennyt, mutta puolestaan lämmettyään Takusta paljastuu varsinainen koulutaituri. Takku on erittän kuuliainen ja miellyttämishaluinen, se ei tapaa käyttäytyä arvaamattomasti, mutta toisinaan se ihan silkkaa itsepäisyyttään pistää kaikkeen hanttiin. Tallissa Takku on hieman sählä ja saattaa välillä vahingossa listiä ihmisen seinään tai talloa jalalleen, eikä itse sitä näytä edes huomaavan. Agressiivinen Takku ei ole, eikä selvästikään tahdo kellekään pahaa, kunhan toheloidessaan vaan pääsee sattumaan ja tapahtumaan. Tämänvuoksi suosittelemmekin, että Takun kanssa hoitotoimenpiteet suoritettaisiin käytävällä tai sääolosuhteiden mukaan ulkosalla. Muuten kyllä hoitotoimenpiteet ja varustus onnistuu ongelmitta Takun kanssa. Taluttaessa Takku saattaa joskus olla vähän tohelo ja aiheuttaa ihmiselle päänsärkyä vauhtinsa ja elämöintinsä vuoksi. Käsistä Takku ei kuitenkaan ole ainakaan tähän asti koskaan lähtenyt. Takku tarhataan tallin muiden oriiden kanssa, eikä ongelmia ole esiintynyt. Takulla kyllä riittää lempeä niin naisille kuin miehillekin. Sukutaulu
Isälinja i. Vaapukan Miska on hienoluonteinen suomenhevosori, joka on saanut viettää koko hienon elämänsä Vaapukan tallissa. Miska on kilpaillut erittäin menestyksekkäästi kouluratsastuksessa ja pärjännyt hurjan hyvin myös näyttelyissä. Miska valioitui voittaen kolme best in show-kehää. Lisäksi Miska kantakirjattiin Marraskuussa 2008 R-suunnalle I-palkinnolla, ollen tilaisuuden paras. ii. Raadelman Yksinolla on kasvattimme vuoden 2007 alkupuolelta. Lyhyttä sen ajan muotisukua kantava Yksinolla ei poikansa Vekselin tapaan ollut varsasta asti mikään komistus, vaan Yksinolla oli harvinaisen ruipelo ja ruman laikukkaan värinen varsa, mutta saatuaan pysyvän värin, ihastuin heti Nollan ulkomuotoon ja kieltäydyin tyystin luopumasta siitä. Palkkasimme Nollalle maineikkaan ratsuttajan, jonka kanssa teimme vuoden verran erittäin tiiviisti yhteistyötä ja hieman päälle nelivuotiaana Nolla kulkikin puhtaasti Vaativan A'n liikkeet ja 100 cm rataesteet sujuivat kuin vettä vaan. Reipasluonteinen Nolla on tähänasti menestynein kasvattimme, joskin olemme nyt kovasti povaamassa Vekselin pojasta Hukselista ja Yksinollan pojasta Kaksinollasta isiensä kaltaisia menestyjiä, ehkä jopa menestyneneempiä. iii. Taikakuun Kuutti on Taikakuun Kartanon kasvattama 152cm korkea ori. Kuutti jäi jo hyvin varhain pois kilparadoilta rasittuneiden jalkojensa vuoksi, jotka tuottivat oriille kipua läpi sen elämän, mutta kivuistaan huolimatta Kuutti eli jopa 30-vuotiaaksi. Rakenteellisesti ja käyttöominaisuuksiltaan Kuutti oli erittäin hyvä, mutta koskaan oriita ei näyttelyissä esitetty ja kilpaurakin jäi kesken. Tuohon aikaan me emme vielä olleet saavuttaneet suurta suosiota sen ajan suomenhevospiireissä, joten käyttömahdollisuutemme muiden siittoloiden oreihin oli tuohon aikaan paljon suppeammat ja tämä saattanee olla hyvinkin ratkaiseva tekijä, miksi Tyttiina astutettiin juuri Kuutilla. iie. Raadelman Tyttiina oli myöskin oma kasvattimme syksyltä 2006. Ruunikko pienhevostamma kantakirjattiin P-suunnalle III-palkinnolle ja uskon vahvasti tamman saaneen paremman palkinnon, mikäli olisimme silloin hoksanneet tarjota sitä mielummin ratsusuunnalle, sillä pienhevosen laatutyyppiä Tyttiinalta löytyi tuskin lainkaan, kun taas R-suunnalle rakenneominaisuudet ja käyttökyky olisi olleet paremmat. Tyttiinaa kaavailimme esitettäväksi esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun, mutta sitten Tyttiina alkoikin sairastaa ja jo 16-vuoden iässä ihastuttava pikku tammamme jouduttiin päästämään tuskistaan. ie. Vaapukan Milja on myöskin Vaapukan kasvattama suomenhevostamma. Kaunis vaaleanrautias Milja on luonteeltaan melko nurjamielinen. Ilkeä, hurja ja älyttömän tempperamenttinen, vaikka sivuilla esiintyvissä kuvissa tamma näyttääkin niin tyynen rauhalliselta ja kiltiltä. Samaisista syistä tamma on jäänyt kakkospalkinnolle sekä yleislaatuarvostelussa, että kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa. Rakenneominaisuuksiltaan Milja ei ehkä edusta kaikkein parhainta ratsutyyppiä, mutta Champion-arvonimeen se on riittänyt. iei. Raadelman Ralli on minun ja Erkin kasvattama. Ralli äärettömän komea ruunikko suomenhevosori, joka on jättänyt oikein kauniita varsoja ja itsekin olen tätä oriita kovin mielelläni tammoilleni lainaillut. Hyväluonteinen Ralli, jota tavattiin kutsua myös Raipeksi menestyi hienosti koulukilpailuissa ja näyttelyissä. Rallin meriittilista on peräti seuraavanlainen: VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ II, YLA 2, SLA-II iee. Keinumäen Milena on nimensäkin mukaan kasvatettu täällä meillä Keinumäessä. Kaunis läsipäinen Milena edustaa hyvää sukua ja onkin yksi menestyneimmistä kasvateistamme. Milena on palkittu parhain mahdollisin palkinnoin mm. kantakirjassa, kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa, suomenhevostenlaatuarvostelussa. Yleislaatuarvostelu ainoana katsoi Milenen vain kakkosen arvoiseksi. Luonteeltaan Milena on kiltti, mutta hyvin tammamainen. Emälinja e. Vaapukan Katina lukeutuu ehdottomasti suosikkeihini oman tallini ulkopuolella kasvatetuista tammoista. Katinassa yhdistyvät kaikki mitä itse osaan virtuaalisuomenhevosessa arvostaa. Kaunis terve rakenne, hyvä rodulle ominainen luonne, käyttökyky, liikkeet ja ehdottomasti ihastuttava suku, vaikka isälinjaltaan tamma lukeutuukin nimenomaan omiin linjoihini joita Keinumäki pursuaa jo. ei. Raadelman Käppänä on syntynyt vielä niinä muinaisina aikoina kun Raadelmaa pidin ypöyksin minä. Tällöin Erkki halusi ostaa minulta tämän varsan. Käpsy ei siihen aikaan ollut kummoinenkaan varsa, kun vanhemmatkin olivat tuolloin kovin kesken ja menestyksettömiä, mutta yhtämatkaa lähtivät menestymään niin isä Isoviha, emä Anelma kuin Käppänä itsekin ja yhtäkkiä kolmikko olikin erittäin nimekkäitä ja haluttuja jalostushevosia. Näihin aikoihin Erkistä tuli Raadelman toinen omistaja ja Käppänä muutti tämän mukana takaisin synnyinsijoilleen. Käppänä oli luonteeltaan melko tempperamenttinen ja "orimainen", mutta aina käsiteltävissä. eii. Raadelman Isoviha on Raadelman ihkaensimmäinen kasvatti. Vilhon pidin itselläni aina syntymästä kuolemaan asti, eikä myynti käväissyt mielessä kertaakaan. Isoviha oli omana elinaikanaan nimekäs ja rakastettu jalostusori. Kukapa voisi Vilhon yönmustaa komeutta vastustaa? Vilho oli menestyksekäs raamikas ori, joka tunnettiin mustan värinsä lisäksi upeista liikkeistään. eie. Anelma on omien kasvattieni (Sleysun ajoilta) jälkeläinen, jonka tilasin itselleni Raadelmaan kantatammaksi. Säyseäluonteinen Anelma menestyi hienosti kouluratsuna ja palkittiinkin kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa I-palkinnolle, mikä siihen aikaan ei ollut mikään itsestäänselvyys suinkaan. Lisäksi Anelma kantakirjattiin III-palkinnolle pienhevosena. Anelma jätti monta hienoa varsaa, joista tunnetuimmat lienee Käppänä, sekä Haavelaakson siittolaan myyty Raadelman Helmi, josta on mm. KTK-I-palkittu ori Haavelaakson Eedvar. ee. Vaapukan Melia oli kaunis läsipäinen pienhevostamma, joka muistaakseni myytiin varsana pois Vaapukasta, mutta palautui sinne myöhemmin ja näihin aikoihin tamman kyvyt vasta huomattiin ja kohta hups vain tamma olikin jo saavuttanut valionarvon ja eräitä laatuarvostelupalkintoja. Luonteeltaan Melia oli hyvin kiltti tamma ja periyttänyt luonnettaan myös jälkeläisilleen. Melian varsoista eivät muut kuin Katina ole oikein menestyneet tai jättäneet hyviä jälkeläisiä. eei. Ellenin Rimeo oli niitä oreja, joihin satsattiin nuoruusvuotena paljon aikaa ja rahaa, jotka käsittivät siis nimekkäät kouluttajat ja paljon työtä, mutta jostain syystä ori kilpailikin vain muutaman kerran (nämäkin startit toki vaativalla tasolla) mutta vetäytyi sitten täysin pois kilparadoilta, eikä oriita sen koommin nähty. Muistan Rimeon olleen erittäin komea läsipäinen pienhevosori. Harmi, ettei Rimeota koskaan esitetty kantakirjassa. eee. LNA Pampula ei eläessään kuulunut aivan suosikkeihin, vaikka toki upea ilmestys olikin. Muistaakseni silloin minua vaivasi jokin asia tamman suvussa, mitä en enää näinä päivinä ymmärrä, sillä minustahan Pampulan suku on aivan loistava. Voi olla, että koin silloin olevani jollain tapaa kateellinen, että Crystal sai Vaapukkaan Lunavallelaisen, kun joskus aikoinaan yritin itsekin, mutten talliini sellaista saanut, vaikka oikeastaan minulle se oli silloin tuuri, sillä ostin Lunavallelaiseni tilalle tammavarsan Lysan siittolasta ja tämä kyseinen tamma olikin sitten oman aikansa huippuja. Jälkeläiseto. Keinumäen Kasanova s. 13.09.'10 (e. Keinumäen Kissu)o. Keinumäen Toveri s. 05.11.'10 (e. Ruiskukan Lumotar)  KilpailukalenteriKRJ sijoitukset: 38 kpl (2 CUP-sija)ERJ sijoitukset: 27 kpl (2 CUP-sijaa) NJ sertit: 2x MVA, 5x irto
 |
