kuvagalleria sivun alalaidassa Perustiedot
Historian havinaaPitkäaikainen ylläpitohevoseni Kiipu myytiin 300 kilometrin päähän nuorelle tytölle opettavaksi kilparatsuksi. Kiipu, tuo rautias pieni puoliverinen oli alunperin paikallisen ratsastuskoulun kasvatti ja sitä mukaan siirtyi sitten muiden mukana tunneille. Ihastuin Kiipuun heti, kun sain sen ratsukseni ensimmäistä kertaa ja salaa haaveilin pitkään sen hoitamisesta ja muistan ikuisesti sen päivän, kun ratsastuksenopettajamme ilmoitti, että Kiipun torstaihoitaja oli lopettanut ja minä voisin alkaa hoitaa sitä. Kohta muutkin hoitajat katosivat ja pian hoisin viisi päivää viikossa rakasta "tammaani". Kolmen hoitovuoden jälkeen sain lyhyen ilmoituksen, että Kiipu ollaan laitettu myyntiin, se on liian hyvä tänne. Tammaa kävivät katsomassa monet nuoret ja vanhemmatkin kokelaat, itsekin kinuin vanhemmiltani hevosta. Lopulta Kiipu löysi ostajansa ja sitten ei odotettu muuta kuin, että tamma vietäisiin pois.Kiipu todellakin talutettiin varusteineen peräti tuntihevostallista muutaman kymmenen metrin päässä olevaan yksityistalliin ja sinne se jäi. Olihan sekin helpotus. Kävin tervehtimässä kiipua usein tarhoilla, mutta talliin minulla ei ollut asiaa, lisäksi uutta omistajaa tuntui todella ärsyttävän se, että olin niin kovasti kiintynyt Kiipuun ja vieläpä toisinpäinkin. Uuden omistajan mielestä Kiipu oli kuitenkin vain laiska ja liian lahjaton hänen käsiinsä, joten Kiipu saapui taas myyntiin ja jälleen kinusin vanhemmiltani tamman ostoa, Kiipua en omaksi saanut, mutta vanhempani suostuivat ottamaan sen minulle ylläpitoon, jos vain omistajalle sopisi. Olin aivan varma, että omistaja nauraisi minulle päin naamaa ja myisi ihan kiusakseni Kiipun jonnekin hyvin kauas, mutta toisin kävi. Sovimme järjestelyistä ja yhtäkkiä minulla oli lähes oma hevonen ja vieläpä maailman paras ja kaunein Kiipu. Kiipu ehti olla minulla ylläpidossa peräti kolme vuotta vaihtaen kertaalleen siinä välissä jo omistajaakin. Sitten karu totuus pamahti silmilleni. Kiipu myytiin todellakin 300 kilometrin päähän. Yhteinen aikamme oli päättynyt. Täysin hevoseton puolivuotinen oli kaikista huveista huolimatta täyttä tuskaa. Kaipasin niin paljon hevosia, että päätin etsiä itselleni uutta ylläpitohevosta. Kävin jopa kokeilemassakin kahta, mutta toinen oli liian kallis ja toisen etupolvet olivat jo itsessään niin jumissa, että hevonen ontui ravatessa. Sitten tarjottiin shetlanninponia ja hevosta lähes sadan kilometrin päästä. Ei kiitos. Marraskuun alkupuolella 2008 kyläilin vanhempieni luona ja istuessamme iltakahveilla, isäni otti hevosasiani puheeksi. Kerroin epäonnisesta ylläpitohevosen etsimisestä ja tähän isäni ehdotti, että miten olisi hevosen ostaminen? He voisivat kyllä auttaa kuluissa. En jaksanut innostua liikaa ideasta, sillä hevonen söisi runsaasti rahaa, eikä minulla ollut edes säästössä rahaa "kunnolliseen" hevoseen. Lupasin kuitenkin silmäillä vaihtoehtoja. Soitin ensitöikseni vanhalle ratsastuksenopettajalleni ja kysyin, tietäisikö hän joitakin myytäviä hevosia, jotka sopisivat hintahaarukkaani. Hän naurahti ja totesi, että tuolla hinnalla on turha sitten haaveilla Kiipun kaltaisista hevosista, mutta kyllä sillä jotakin saa ja lopuksi hän lupasi ilmoittaa, jos kuulee jotakin. Tiesinhän minä itsekin, että maksimissaan 3000€ ylähintarajalla ei saisi mitään huikeaa hevosta, mutta kun saisi vain jonkun, jonkun kelvollisen. Selailin netistä ilmoituksia myytävistä harrastehevosista. Joukosta löytyi kaksi ihan mukavaa ehdokasta, joista tosin toinen oli hyvin kaukana. Toista, seitsemäntoista vuotiasta suomenhevosta lähdin katsomaan heti seuraavana aamupäivänä. Hevonen ei kuitenkaan tuntunut minunlaiselta ja se siitä. Asia otti kovasti pattiin ja olin jo lyömässä hanskoja tiskiin, olin aivan satavarma, että en ikinä löytäisi itselleni hevosta, josta oikeasti pitäisin. Tätä aikani voivotellessani vanhalle tuttavalleni, kertoi tämä tietävänsä yhden hevosen, joka saattaisi olla etsimäni. Tiedustelin heti, että mikä, missä ja millainen, mutta intoni hiipui samantien, kun kuulin rodun. "Se on lämminverinen tamma." Lupauduin kaikesta huolimatta tulla katsomaan tammaa viikonloppuna, vaikken erityisen kiinnostunut ollutkaan. Kaikki tietämäni ratsulämppärit olivat tyhmiä kaahottajia, joita jaettiin jalkavikaisina pikkutytöille pilattaviksi. Ei todellakaan minulle sellaista, hyi. Murran varmaan kätenikin jo pelkässä koeratsastuksessa tai jotakin vieläkin pahempaa. Minut otettiin heti lämpimästi vastaan tallipihalla ja hevosta lupasi esitellä tallin omistaja. "Enni on asunut täällä meillä parisen vuotta ja viimeiset kolme kuukautta se on tavallaan ollut omillaan, sen omistaja avioitui espanjalaisen miehen kanssa ja raskaaksi tultuaan he päättivät muuttaa espanjan lämpöön ja tietenkin Enni jäi tänne. Se on lämppäriksi oikein lahjakas ratsu, tosin ei se ole koskaan kilpaa ehtinyt juostakaan." Nainen selitti ja selitti paljon muutakin, puolet meni ohi aivokoppani, mutta itse hevosen vihdoin tavattuani, tohdin jo alkaa uskomaan naisen puheisiin. Tavallisesti lämppärit olivat tottumani mukaan luihuja ja rumapäisiä, mutta tämä oli toista. Enni oli massiivinen ja sillä oli sopivasti lihaksistoa. Pää oli kaunis ja siinä oli erittäin ystävällinen ja lempeä ilme, tosin rakenne hevosella oli kaikkea muuta kuin kehuttavan kaunis. Samapa tuo, hevonen oli jo nyt ylittänyt odotukseni. Koeratsastus suoritettiin tallin tilavalla kentällä. Halusin ratsastaa tamman yksin rauhassa, jotta voisin paremmin keskittyä arvioimaan sitä, koska tapanani oli usein häiriintyä, jos joku puheli kentän reunalla tai edes katsoi. Tammalla oli hyvin vetreät askeleet, käynti oli erikoisen epätasaista, mutta hevonen kyllä lyhensi, pidensi ja kokosi askeliaan pyyntöni mukaan. Temponvaihteluista se pyrki ottamaan raviin, mutta muuten oli melko tasainen. Taivutukset ja väistöt tuntuivat olevan tammalle vähän vaikeita tai jopa tuntemattomia. Sain myös todeta, että tammalla oli yllättävän hyvät raviliikkeet, sekä tasainen nelitahtinen laukka. Viime liikutuksesta taisi olla sen vertaa kuitenkin aikaa, että tamma oli kuin ruutitynnyri, eikä malttanut pysyä nahoissaan, mikä aiheutti sitten joitakin ryöstöjä ja kiukustumisia. Kuolaimillekin vähän painettiin. Kun tamma oltiin verkattu auki ja vauhtikin alkoi vähän pysymään aisoissa, kokeilin pientä nelikymmensenttistä ristikkoa. Tamma kaahasi hullunkiilto silmissä esteelle, mutta osoitti omaavansa erinomaisen hyppymekaniikan. Ponnua todellakin löytyi, joskin hiottavaa silti riittäisi. Omaksi ikäväkseni jouduin myöntämään, että tamma oli tehnyt minuun vaikutuksen ja haluaisin ostaa sen. Hinnasta sain tingittyä aika reippaasti pois, sillä suuri osa varusteistakin oli niin heikossa kunnossa, etten edes halunnut niitä mukaani. Tallipaikan löytäminen osottautui yllättävän helpoksi. Soitin ensin Kiipun entiselle kotitallille, josta tallipaikkavastaava ei kuitenkaan vastannut, sillä välin ehdin soittaa paikkakuntamme toiselle vasta perustettuun ratsastuskouluun, josta oli vielä viimeiset yksityispaikat vailla ottajaansa, niinpä päätin heti varata Ennille paikan ja kohta tamma asustelikin jo uudessa viihtyisässä boksissaan virtuaalitalli Heleässä. Köyhänä opiskelijana minulla todella kävi tuuri, sillä sain tallipaikan 180€ kuukausimaksulla, kun Enni on välillä lainattavissa ratsastuskoulun tunneille. 19.1.2009 Enni saapui tänne meille Keinumäkeen. Ennin entisen omistajan varat, eikä aika tahtoneet enää riittää Enniin, eikä Ennin kotitallina toiminut ratsastuskoulukaan halunnut sitä pitää, sillä Ennin riehakas luonne oli pelästyttänyt valtaosan ratsastajista ja niiden vanhemmat pahemman kerran. Minulle Enni saapui jostain hyvin käsittämättömästä syystä. Jälleen kerran Sunnuntai aamupäivän turhilla tunneilla päätin selata netistä ilmoituksia myytävistä hevosista ja kuinka ollakkaan, olin hetken kuluttua jo ajamassa 400km itään päin katsomaan ylienergistä lämppäriratsua. Kapasiteettiä sillä kyllä oli ja myöskin luonnetta! Kerta näin pitkälle piti halvan hevosen perässä ajaa, niin pakkohan se oli mukaan ottaa. Ajatuksena olisi astuttaa Enni ensitöiksi ja ryhtyä sitten treeniin ja ehkäpä joskus kilpailemaankin. Yhteistä elämää ja luonnettaEnni on hyvin vahvaluontoinen ja melko tempperamenttinen tamma, joka suuttuessaan kyllä osoittaa sietämättömän kiukkunsa monin ikävin tavoin, kuten esimerkiksi ratsain pukitellen. Tästä hyvänä esimerkkinä, kun Enni kerta tunnetaan hyvinkin ikireippaana, niin oikeasti ollessaan kunnolla meno päällä, ei Enni siedä edes ajatusta siitä, että joku ottaisi jotakin ikäviä pidätteitä tai yrittäisi saada tätä jotenkin "tossun" alle. Pienenkin pidätteen osuessa kohdalle, tamma osoittaa mielipiteensä pukilla ja kun tästä huomauttaa napakalla raipaniskulla seuraa vain lisää niskurointia. Nöyryyttä tammalla ei ratsain kovinkaan usein löydy, mutta ei se suinkaan mikään hirviö ole. Se vaatii vain omanlaisensa persoonan, reippaan, sisukkaan ja rohkean henkilön, eikä myöskään kekseliäästä päästä ole haitaksi.Kuitenkin, kuten yleensä kaikki hevoset, on meidän Ennikin pohjimmiltaan hyvin herttainen ja ihana tamma, joka painaa mielellään päänsä ihmisen syliin ja hellii tätä pehmeillä huulillaan. Hoidettaessa ja muuten näin maasta käsin puuhailtaessa on huomattavissa, miten erilainen Enni on ihmisiä kohtaan, kuin selästä. Toisinaan on vaikea sanoa, että voisiko Enniä kuvailla paremmin koirapentuna vaiko huolehtivaisena emona. Taitaa olla molempia. Taidan itse olla hieman höperö, mutta tallilla touhutessani, tykkään raahata Ennin jokapuolelle mukaan. Jos menen kentällekin kokoamaan esteitä, nappaan Ennin mukaani ja sitten "yhdessä" vähän pohditaan ja järjestellään esteitä mielemme mukaan, taino minä teen työn ja Enni vain seuraa pomona vierestä hengittäen niskaan. Ja todellakin kirjaimellisesti seuraa vierestä, tamma köpöttää takana turpa kiinni selässä, joskin kesäsin usein unohtuu mielummin kentän laidalle syömään, ahmatti kun on. Tallissa Enni on yleensä aika levoton ja äänekäs. Kiltti se on, eikä tallo tai muutoin ruhjo ihmisiä seiniä vasten, eikä mitään muutakaan, mutta paikallaan se ei pahemmin tohdi pysymään, siksi aina mieluiten laitan sen käytävällä kuntoon tai joskus karsinassakin sidottuna. Kesäisin onkin mukavampaa puuhastella ulkona lämpimässä auringonpaisteessa. Satulointi ja suitsiminen sujuu Ennin kanssa muitta mutkitta, se ei luimi eikä sätki satulavyötä kiristäessä, eikä visko päätään suitsien laiton aikana. Kavion putsaaminenkin sujuu iisisti. Pinteleiden laitto toisinaan on kyllä ikävä homma siinä mielessä, että jalkoihin koskiessa Enni nostaa hirveän herkästi jalkaansa tarjotakseen kaviota putsattavaksi, mutta kun neljäänkin jalkaan kiertää pinteleitä ja jokaisen jalan kohdalla tamma tarjoaa jalkaansa parikin kertaa niin alkaa välillä vähän ärsyyntymään, vaikka hyväähän Enni vain tarkoittaa. Taluttaessa Enni on yleensä hyvin verkkainen ja nopeatahtinen ja tuppaa välillä muutenkin käyttämään voimaa liikkuessaan, jolloin saa vähän väliä muistutella, että mikäs olikaan se meidän yhteinen tahti ja ketä pitikään odottaa. Lisäksi porteista on tullut sellainen juttu, että varsinkin, kun jonnekkin mennään sisälle (kenttä, maneesi, tarha, karsina) niin Enni oikein tuntuu ottavan kaukaata vauhtia, jotta pääsee oikein rynnien läpi. Vikaa nyt on minussakin, kun en ole jaksanut asiaan erityisesti aina kiinnittää huomiota, vaan tarhaankin päästän tamman ihan niin, että irroitan portilla narun riimusta ja annan tamman pyyhältää omiaan perille. Kuten jo hieman saatoinkin mainita, niin ratsuna Enni on yleensä hyvin reipas, esteillä oikea kuumakalle. Joskus toisinaan, esimerkiksi kuumina kesäpäivinä Enni saattaa olla hyvinkin rauhallinen, jopa laiskahko, mutta pääosin virtaa riittää vaikka koko muu talliporukalle jaettavaksi. Ennin kanssa teemmekin paljon malttia vaativia harjoituksia, jotta saisimme sitä jonkinlaista malttia vähän sinne päähän kerättyäkin. Pieniä pätkiä ja selkeitä rajoja. Itse olen myös aina ollut erittäin innokas kouluratsastaja, joten tästä saa Ennikin kärsiä osansa, sillä vaikka meillä olisi pelkkä hyppypäivä, kerkeän jo mahduttaa alkuverkkaankin kaikenlaisia avaavia ja vetreyttäviä liikkeitä roppakaupalla. Nykyään Enni jo taitaakin väistöt ja taivutukset melko hyvin, kiitos erään vanhan ratsuttajatuttavani, joka kävi työskentelemässä Ennin kanssa muutaman viikon ajan silloin tällöin. Esteillä Enni on hyvin lahjakas. Ponnua löytyy paljon, mutta Enni vaatii hypyilleen mahdollisimman suorat ja selkeät tiet, lisäksi vauhtia tuppaa yleensä olemaan sen verran paljon, että sitä sopii kontrolloida hyvissa ajoin ennen seuraava estettä, ettei sitten mennä nurinkurin hypyssä tai siis pikemminkin alastulossa. Ennillä tulee käyttää ehdottomasti hyvin selkeitä apuja, sillä liiasta turhasta yrittämisestä, se vain hermostuu ja pahasti hermostuukin. Sukutaulu
Ikääntyminen1 vuotta - 20.04.2007 2 vuotta - 07.06.2007 3 vuotta - 25.07.2007 4 vuotta - 11.09.2007 5 vuotta - 29.10.2007 6 vuotta - 16.12.2007 7 vuotta - 02.02.2008 8 vuotta - 21.03.2008 9 vuotta - 08.05.2008 10 vuotta - 25.06.2008 11 vuotta - 12.08.2008 12 vuotta - 29.09.2008 13 vuotta - 16.11.2008 14 vuotta - 03.01.2009 15 vuotta - 20.02.2009 16 vuotta - 09.04.2009 17 vuotta - 27.05.2009 18 vuotta - 14.07.2009 19 vuotta - 31.08.2009 20 vuotta - 18.10.2009 21 vuotta - 05.12.2009 22 vuotta - 22.01.2010 23 vuotta - 11.03.2010 24 vuotta - 28.04.2010 Jälkeläisetei jälkeläisiä Kuvagalleria
KilpailukalenteriNäyttelyt 11.01.2009 Match show Pihlajamäen talli, muut lämminveriset, SIN3 KRJ koulukilpailut - 3 sijoitusta/voittoa 05.12.2008 KRJ Vaapukka, Helppo B, 4/83 28.12.2008 KRJ Elgwir Arabians, Helppo B, 6/50 31.12.2008 KRJ Tuuliharja, Helppo C, 7/238 ERJ estekilpailut - 0 sijoitusta/voittoa - taustakuvan © Ritva's Gallery / ulkoasun © Keinumäen hevostalli |