Kya (VRL-0742, KR) - Dotted Step Oli kaunis kevät aamu. Linnut lauloivat ja aurinko pilkotti pilvien raosta. Vietimme rauhallista tarhapäivää yhdessä tarhakaverini Nepin kanssa, kun omistajamme paiskivat töitä tienatakseen varat meidän elättämiseemme. *ivallinen naurahdus* Neppi oli keksinyt varastaa naapuritarhan asukilta riimut päästä ja viskeli niitä nyt aikansa kuluksi pisin tarhaa. Hetken kuluttua Neppikin sai tarpeekseen nuhjuisista riimuista ja tuli luokseni. "Ihan sikatylsää. Pakko keksiä jotai tekemistä!" Neppi höpisi ja laski sitten päänsä selkäni päälle. "Älä muuta sano. hmm." Hiljaisuudessa saattoi jopa kuulla aivojemme hitaan raksutuksen. Neppi nosti jälleen päänsä ja tähyili maisemia, sitten se hyppäsi innoissaan takajaloilleen ja kiekaisi. "Mä keksin! Jalostustammat on ilmeisesti viety varsoineen jo laiduntamaan! Eiköhän lähdetä tarkastelemaan meininki?" Neppi ehdotti ovela hymy turvallaan. "Sinne siis!" Kiljahdin riemuissani ja sitten alkoi tuttu aherrus. Ensin tarkastettiin portin kiinnitys. Siitä ei menty. Aitojen lujuutta oltiin koeteltu jo aikapäiviä sitten, joten muuta ei auttanut kuin loikata aidan yli. Kompuroiden tultiin yli ja sitten hiiviskeltiin tarha-alueelta laitumille päin. "Jaahas ja minne sitä ollaan matkalla?" Tallin vanhimpia edustava ori tivasi kulmatarhasta, kun me Nepin kanssa ovelasti yritettiin hiipiä kenenkään näkemättä laitumille. "Eei.. Tuota tallinomistaja vaan pyysi tarkastamaan, että.." Neppi empi. "Ettei rehuauto eksy tullessaan!" Lisäsin vikkelästi! Ori jäi tuijottamaan meitä hölmistyneenä, mutta näytti sitten palailevan taas omien muistojensa pariin. Kohta tarha-alue oli takanapäin ja edessä oli asfaltoitu autotie, jossa liikennettä oli kuitenkin harvakseltaan. Neppi harpposi muutamalla askeleella autotien yli ja minä kipitin perässä varoen kuluttamasta uusia komeita kenkiäni. "Hähää! Näin se homma etenee!" Neppi hörisi taiteillessaan itseään tammalaitumelle. "Voi jumbe, että sä oletkin notkea!" Ihmettelin kun Neppi hieman kompuroiden pujahti aidan ali nikkaroituaan ensin alemman nauhan pois tieltä. Ryömin ähisten ja puhisten aidan ali ja odotin, että Neppi nikkaroisi alimmaisen nauhan taas paikalleen, sillä emmehän halunneet aiheuttaa mitään hämminkejä. Neppi kiikaroi ympäristöä, että mistä löytäisimme tammat ja varsat. "Hei hei! Tuolla on yksi kimo!" Neppi kuiskasi ja lähdimme lyhyin raviaskelin etenemään kohti mammoja ja heidän vaavejaan. Tamma puuskutti tuskaisena ja ahmi nälkäisenä, tai ehkä pikemminkin himokkaana *winkwink* ruohoa varsan maatessa kyljellään noin metrin päässä emästään. "hähä. Katos tätä." Neppi sanoi ja hipsi kohti tammaa. Pidättelin hengitystä, apua! Tamma ei huomannut mitään, kun Neppi hiipi tämän rinnalle. Sitten Neppi ojensi turpansa kohti tamman niskaa ja painoi sitten huulensa tamman niskalle ja kuiskasi "hei beibi, kuis hurisee?". Tamma kiljahti ja hyppäsi metrin sivulle, talloen melkein uneliaan varsansa. Sitten tämän ilme hurjastui. "Te senkin huligaanit! Onnettomat ruunan rupukat! Te te! Häipykää, häivy! Teillä ei ole mitään asiaa tänne! Mene jo!" Tamma kiljui raivokkaasti korvat painettuna luimuun. Tamma hyppelehti hurjasti ja yritti purra Neppiä takalistolle. Neppi pinkoi pakoon minkä kavioistaan pääsi, mutta pysähtyi luokseni, tamma oli syventynyt hellimään varsaansa ja mutisi jotakin, mikä ei kovin ystävälliseltä kuulostanut. Sitten tamma vilkaisi meihin ja ravasi kauemmas. Selvitin Nepille kuinka hullulta tilanne oli näyttänyt ja nauroimme mahat kipristellen veden valuessa silmistämme. Hekotus kaikui varmasti talliin asti. Sitten kuulimme kavion ääniä ja pelottavaa huutoa. Katsoimme suoraan eteemme. Haukoimme järkyttyneinä henkeämme ja yritimme pinkoa pakoon, mutta jalat eivät totelleet. Laitumen toisesta päästä kohti laukkasi tallin tyrannina tunnettu iäkäs tamma, jonka silmät olivat jälleen raivosta punaiset ja sieraimista ja korvista tuli mustaa sauhua! Korvat näyttivät sarvilta ja hevonen mylvi kuin raivoisa härkä! Neppi pitkäjalkaisena kiidähti yhdessä hetkessä portille, portin ali ja sieltä laitumen ulkopuolelle. Minä pienine jalkoineni ja suuren mahani kanssa, en yltänyt aivan samaan nopeuteen, joten musta paholainen oli saada minut kiinni, ehdin kuitenkin juuri ja juuri aidan alitse ja aloin vapisevin kavioin sumplimaan alimmaista nauhaa kiinni. Tanner tärisi ja tamma lähestyi 100km tuntinopeudella minua. Suljin silmäni, kuulin napsahduksen, joka kertoi aidan olevan kiinni ja hyppäsin sitten lähes tasajaloin niin kauas aidasta kuin vain pääsin. Tamma löi jarrut kiinni juuri ennen aitaa, mutta kosketti kuitenkin lavoillaan sähköpaimenta. Aita napsahteli ja nipsahteli ja tamma ulvoi raivosta ja kivusta, minkä sähköiskut aiheuttivat. Lähdin pinkomaan Nepin perään, tamman karjuessa aidalta pelottavalta kuulostavia sanoja ja lauseita saksaksi. "Mitä lie rakehnereita tuoki ku ei ees Suomea ossaa!" Mietin itsekseni. Neppi odotti minua asfaltin toisella puolella ja ulvoi naurusta. Yhdyin hysteeriseen nauruun ja kohta kieriskelimme koivet kohti taivasta. Mahaan sattui ja silmät vuotivat vettä kuin vesiputoukset. Aikamme siinä kikatettuamme nousimme ja ravistelimme itsemme. Hiekkatie oli värjännyt pilkullisen karvapeitteeni kermanväriseksi ja tunsin, että sieramenikin oli hiekkapölyä täynnä. Hiiviskelimme omaa tarhaamme kohti, sillä olisihan aivan pian jo ruokinnan aika. Juttelimme niitä näitä, kunnes yhtäkkiä metsiköstä tuli ratsukko. Kiinni jäätiin! "Jahas! Mitäs pojat täällä tekevät?" Ratsastaja kysyi soimaavaan sävyyn. "Voi pyhä p*ska." Neppi mutisi. Tuijotimme toisiamme. Ratsastaja huokaisi syvään ja kaivoi puhelimen rintataskustaan. Seisoimme yhäkin tyhminä paikoillamme, kun ratsastaja soitti talliväkeä paikalle hakemaan meidät takaisin tarhaan.. Pari kuukautta myöhemmin. Omistajamme juttelivat tallinomistajan kanssa ja sopivat, että saisimme tarhaseuraamme lisäystä. Menomme oli kuulemma välillä sen verran railakasta, että naisseura voisi tehdä meille ruunille ihan hyvää, kuulemma. "Toivottavasti se on meikäläisiä!" Neppi elätteli toiveitaan, minä puolestani toivoin, että uusi toverimme olisi viehkeä ponitamma, jonka kanssa voisimme viettää ikimuistoisen loppukesän, koska Neppi kuitenkin oli niin ailahtelevainen, että eihän se osaisi koskaan mihinkään sitouta, siis naiseen. Haaveilumme keskeytti painajainen, joka lähestyi tallinomistajan taluttamana kohti tarhaamme. "Herranpieksut!" Neppi kiljahti. Ette vain ikinä arvaa! Se oli se sama tyranni! Härkä! Ja voin vaan kertoa, että loppukesä oli täyttä tuskaa! Me oltiin Nepin kanssa kuin Pekka ja Pätkä itse justiinan käskytyksen alla! Emmepä ole toista kertaa tammalaitumelle eksyneet... Tuomarin kommentti: Aivan äärettömän hauska tarina, hahhhah! Todella hyvä toteutus kaikinpuolin, hienoa! Harmi vain, että olet luokan ainut osallistuja.