Aikaa ilman Dinoa ja Hopen saapuminen taloon

Aluksi ilman Dinoa elämä oli melko hiljaista..


Tikistä kun ei oikein seuraksi ollut, jos sitä kotona näkyi, se vain nukkui..


ja nukkui..


ja lähti taas.


kun taas me mamin kanssa teimme usein retkiä lumisilla pelloilla ja jäällä


välillä ihan vain hoisimme kauneuttamme


tapasimme kavereita


ja sukulaisia


ja niiden kavereita


yksinäisyys


tuskin tuntuu kun on kaikenlaista tekemistä


kuten kirmailu peltoteillä


agilityn harjoittelu


näyttelyitä


pihahommia


toisinaan nautittiin mamin kanssa vain kauniista maisemista


..kunnes sitten eräänä päivänä taloon astelikin ylimielinen varhaisteini: Hope!


aluksi olimme kovin etäisiä


se pikku tirriäinen vei kaiken huomion marisemalla


ja äiti vielä kehtasi sanoa sitä hymyhuuleksi!


mutta entäpä minä?


välillä suututti niin, että ajattelin ajaa koko tyhmän pennun pois reviiriltäni


sillä olenhan minä suuttuessani aika peto!


mutta sitten meistä tuli ystäviä


minulla oli taas leikkikaveri


kaveri jonka kanssa voi jakaa ihan kaiken


ja nauraa yhdessä ihmisten hölmöille jutuille


lämpimästi tervetuloa perheeseen Hope!