Kuvia vuosilta 2005-2006

Tässä minä olen reippaana seitseviikkoisena, valmiina uuteen kotiin!


Uudessa kodissa minua odotti koiravaari Dino.


..ja hurjan pelottava kissa!


Toisinaan tunsin itseni kovin pieneksi ja yksinäiseksi


tässä suuressa maailmassa


vaikka sanotaankin, että me pienet luulemme olevamme suurempia kuin olemme


ja vaikka olin yhä pieni, niin eräänä päivänä äiti sanoi, että olen jo kyllin iso käyttämään pantaa ja talutinta.


...oppimaan miten esiinnytään näyttelyissä.


...tapaamaan valtavia hevosia!


Hevosilla oli suuret pystyt korvat.. Entäpä jos minullakin?


Sain ylleeni kauniin turkin.


ja tuomaritkin pitivät minua kauniina.


Tosin eihän kukaan aina ole parhaimmillaan!


Ei Dinokaan..


kovin useinkaan.


Mutta mitä turhaan siitä stressaamaan!


Ei kukaan täällä maalla välitä. Nauttikaamme siis luonnosta!


ja seikkailuista kaukana kotoa.


vaikka joskus niitä seikkailuja voi löytää ihan kotisohvalta.


Vaan seikkailun humussa sitä ei kerkeä huomaamaankaan, miten isoksi onkaan kasvanut.


Tulee uusi sukupolvi. (kuvassa Hopen sisko Happinessin Harmony "Paris")


ja vanhemmat siirtyvät koirien taivaaseen..


..missä vanhuuden vaivat eivät enää painaneet.


Vain me jäimme kaipaamaan surumielin.


Hyviä hetkiä muistellen..


Meillä jokaisella oli omamme..


..ihan jokaisella.