Kaikki sivuilla olevat kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla

historian lehtien havinaa connemarojen kanssa

Ensimmäistä kertaa kasvatin connemaraponeja 2007-2008 vuosina Hamney F&C nimisellä tallilla. Historiaa ei tämäkään projekti kirjoittanut, mutta oli ensimmäinen kosketukseni rodun kasvatukseen. Vuonna 2011 innostuin jälleen - tunsin myös olevani kehittyneempi niin ihmisenä kuin kasvattajana. Aidan suhteen olen uskaltanut ja osannut asettaa tavoitteita ja niiden seuraaminen ja saavuttaminen on palkitsevaa. Jos aletaan puhumaan lempihevosroduista, connemara on aina lukeutunut siihen joukkoon.

Virtuaalinen minä

Ensimmäisen hevosyritykseni perustin ollessani vasta 25-vuotias. Hevoset ovat olleet pikkutytöstä asti osa elämää, joten oman tallin pystyynpukkaaminen tuntui luonnollisimmalta jatkeelta. Nyt olen 30-vuotias pikkuperheen äiti - toisaalta voisimme puhua suurestakin perheestä, jokainen poni on kuin oma lapsi. Nykyinen kotimme rakennettiin muutama vuosi sitten Windsor Virtual Villageen, joka on ollut ihanteellinen paikka asua. Kyläläiset ovat kaikki hevoshöperöitä enkä voisi kuvitella nukahtavani iltaisin ilman kyliltä kuuluvaa älämölöä. Tontilla oli ennestään vanha tallirakennus, johon toin tuolloiset muutamat ponini. Tarhat ja kentän rakensi aviomieheni.

Tallirakennus

Alunperin Aidan tilukset ovat soveltuneet muutamalle ponille risaisine aitauksineen. Vuonna 2011 tulleiden muutoksien myötä ostimme lisää hehtaareja ja talli laitettiin uusiksi. Nytemmin se majoittaa 20 ponia karsinoihin, tarhoihin ja laitumille. Käytössä on myös pihatto, jossa nuoret ponimme asuvat laumoittain ympäri vuoden kolmevuotiaaksi asti - varsojen seurassa on myös vaihtelevasti Pimancha rouva, joka pitää nuorison aisoissa. Hienostotason siittola Aida ei uudistuksien myötä ole, vaan perussuomalainen talli, joka on tunnelmaltaan kotoisa - taisi budjettikin tehdä oman osansa...

Pihattokasvatus

Pihattokasvatus takaa monipuolisen ja riittävän liikkumisen erilaisilla pohjilla ja maastossa. Pihattomme on laaja, jossa on suojaisa, kuiva ja lämmin nukkumapaikka. Varsan koordinaatio, rakenne jänteineen ja luineen kehittyy parhaalla mahdollisella tavalla. Ne kehittyvät myös sosiaalisesti tasapainoisiksi ja onnellisiksi hevosiksi. Pihatossa asustaa varsojen kanssa jo elämää kokenut, isomahainen Lucas, joka oli Aidan ensimmäisiä asukkaita ja asuu meillä edelleenkin, tosin ystävättäreni omistuksessa. Lucas pitää tarhassa jöötiä, mutta on silti kärsivällinen nuorisoa kohtaan.

Arjen askareet

Tallilla apuna on useampi ahkera nuori nainen ja muutama pojankoltiainenkin, jotka auttavat jokapäiväisissä askareissa ja ponien liikuttamisessa. Tallilla on oltava aamulla kahdeksalta jakamassa aamupöperöt, minkä jälkeen ponit tarkistetaan, tarhataan ja karsinat siivotaan. Keskipäivällä aloitetaan ensimmäiset ratsastukset sekä heinien jakaminen. Näin jatkamme aina ilta seitsemään asti, jonka jälkeen ponit otetaan takaisin talliin. Kesäisin ponit saavat olla laitumella ympäri vuorokauden säästä riippuen. Iltaruuat jaetaan kahdeksan maissa. Pisujen ja pusujen jälkeen toivotetaan hyvät yöt ja ovet lukitaan - näin on neljätoistatuntinen työpäivä jälleen takana, mikä ei kuitenkaan ole lainkaan niin raskas miltä kuulostaa. Onhan seurana maailman paras työporukka.